Teerisoidin, tai oikeastaan sen kuvaaminen on ollut unelmani niin kauan kuin muistan. Muistan valokuvausta nuorena aloittaessani vastavaloon kuvatut, jopa geneeriset mutta kauniit kuvat uhottelevista teeristä.

Unelma kävi toteen ja kävimme viime viikolla kuvaamassa ensimmäistä kertaa kuvia teerisuolla. Lähdimme lauantai-iltana hiihtämään kohti teerisuota, jossa uskoimme teerien olevan.

En ole aiemmin ollut teerisoitimella, jos aiemmin muutamana syksynä tehtyä paria metsästysreissua ei lasketa. Tämän reissun tarkoitus oli päästä lähemmäs teeriä ja testaamaan miten uusi Sonyn 200-600 millinen putki pärjäilee pakkasessa.

Suolta etukäteen ei voinut päätellä sen kummemmin mihin teeret tulisivat, vaan arvoimme suurpiirteisen paikan poterolle, jonka kaivoimme hankeen. Pian potero olikin valmis ja suuntasimme yöpuulle läheiselle erämökille.

Varhain aamulla puoli kuuden aikoihin, tunti ennen auringonnousua hiihdimme suolle. Meillä oli makuupussit ja -alustat mukana joista oli kyllä hyötyä pakkasessa. Laitoimme sukset ja sauvat poteron päälle naamioverkon rungoksi ja asetuimme poteroon.

Teerisoidin alkaa suhinalla

Pian auringon ensisäteiden jälkeen kutsuimme teeriä suhisevalla äänellä. Olisiko suhistu kymmentäkään kertaa kun ensimmäisen kerran jo meille vastattiin takaisin.

Pian teeriä oli arviolta noin seitsemän kappaletta 50-60 metrin etäisyydellä meistä.